Hammaslääkäri muistuttaa pehmeästä harjasta kuulemma kaikkia tasapuolisesti. Markkinoiden ristivedossa on vara kuitenkin valita. On keksikovaa ja kovaa. Kenelle? Mitään pehmeitä harjoja perkele -ihmiset, esittäytykää.
Tuosta tuli heti mieleen, että mustia hammasharjoja ei ole. Ihan varsikin vain riittäisi. Kummallista. Moni ostaisi. Luulin jo eläväni ajassa, jossa ei enää tulisi mieleen ensimmäistäkään asiaa, jota rahalla ei saisi.
Ja saahan riittävällä rahalla toki tämän kyseisenkin. Epäilemättä rikkaalle ja epätoivoiselle järjestyy mustia huippumuotoiltuja hammasharjoja kaikissa värin (joo, ei se ole väri) seitsemässä sävyssä by jokunimijonkanimissätehdäänfeikkejäkinjo.
Karvanpoistoaineita saa herkkäihoisille. Huonompaa, tietenkin. Vai miksi muka muuten kaikille ei voisi myydä sitä hellempää. Ei kai hellyys vahvaihoistakaan häiritsisi. Ehkä molemmissa tuubeissa onkin ihan samaa. Elämys siitä, että minun herkkää ihoani on taas muistettu täsmätuotteella, lämmittää sydäntä kassan kautta.
Ja vielä. Älä osta X-tra vanupuikkoja (S-kaupat). Siis kuinka vaikeaa voi olla valmistaa muutaman sekunnin käyttöön riittävän tukeva tikku, jonka päihin pyöritellään suunnilleen sama määrä vanua niin, ettei se tikku tunge siitä lähes läpi?
Näytetään tekstit, joissa on tunniste viasta maailmassa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste viasta maailmassa. Näytä kaikki tekstit
lauantai 29. marraskuuta 2008
perjantai 21. marraskuuta 2008
Pilleri nousi hattuun
Sittemmin valinnalleen on ollut mukava löytää myös hyviä perusteita. Oikeasti olen pelkkä pelkuri.
Lukioaikainen kaveri viilsi muutama vuosi takaperin pillerilaatalla (sillä juuri samanmerkkisellä) ohutta elämäänsä.
Kaksikymppisestä iästä huolimatta ensimmäistä kertaa kurkkua kuristi tietoisuus, joka jakaa vettä. Lapsetkin voi kuolla.
Ei koittanut enää päivääkään ilman vilua viimeisyydestä.
Iltaisin oli ahdasta. Joko saapuisi se sekunti, jona veri tulppaa sisälleni, eikä kukaan ehdi kissaa sanoa, kun olen jo nuori ja kaunis ja muisto.
Omasta ja muutaman muunkin kokemuksesta tiedän, ettei moni pilleripuoskari selvitä veritulppariskiä edelleenkään, vaikka se vähimmillään vaatisi vaivautumista vain muutamaan kysymykseen. Resepti vetämään ja rest in peace.
Tiedän, pilleri ei ole paha. Pilleri saattaa ehkäistä sitä ja tätä. On tutkimuksia. Ja toisia. Ja komansia. Ja näyttäisi siltä ja vaikuttaisi. Mieluummin melkein syö kuin jätä syömättä. Se on vain se paha muisto ja sen pieni pyöreä symboli, joka juuttuu kurkkuun.
Mutta, kun se ei ole vain. Yrityksistä huolimatta lepään kenties rauhassa vasta, kun.
Maaliskuulla sitä päätti, että tämä on laitimmainen pilleripalettipakkaus. Kolme kertaa vielä kierrän, pyörrän ja lopulta pysähdyn ja jään.
Myöhemmin asiasta tiedotettiin miestäkin.
"Miksi?", se kysyi, mutta vaikutti tyytyväiseltä.
Miksi? Kysyin pääni sisällä ja oletin, että kai sillä oli joku luomuvaimo mielessään. Olkoon.
"Saat jatkaa siitä, mihin minä jäin."
"Miksi? Etkö uskalla ostaa kortsuja?"
Paskahalvauksen partaalla. Luomuvaimo kelpasi, mutta ei luova vastuu.
Uskallan todellakin myöntää kaupan kassalla harrastavani seksiä. Uskallan samalla nimenomaisella kassalla myöntää myös eläväni leveäperseistä herkuttelijahedonistin elämää. Ei siis tee tiukkaakaan. Voisi lisäksi kuvitella, ettei juuri kenestäkään se, että nuorehko nainen harrastaa seksiä, ole kovin suuri häpeä. Pitäisikö suorastaan sanoa, että päin vastoin.
Kysyn, onko oikeasti kohtuuton ajatus, että kun juuri päättelen viidettä vuottani päivittäisten ehkäisytekojen parissa, mies aloittaisi ensimmäisen senttinsä satunnaisten suojaussatsausten suurella matkalla.
Yskä tuli ymmärretyksi. Etenkin, kun muutaman kerran jäi hellä hetki ohuemmaksi. Toinen piti kiinni periaatteesta ja toinen vaan unohti. Näissä asioissa kantapäätä ei kovin monasti kolhita.
Lisääntymiskykyni ohessa toivotin takaisin tervetulleeksi hien, kiiltävän ihon, nopeammin kiihtyvän mielen ja kielen, jokakuukautiset ja uutena tuttavuutena muutaman liikakilon. Mutta makaan kuitenkin juuri niin kuin petaan. Rauhassa.
Lukioaikainen kaveri viilsi muutama vuosi takaperin pillerilaatalla (sillä juuri samanmerkkisellä) ohutta elämäänsä.
Kaksikymppisestä iästä huolimatta ensimmäistä kertaa kurkkua kuristi tietoisuus, joka jakaa vettä. Lapsetkin voi kuolla.
Ei koittanut enää päivääkään ilman vilua viimeisyydestä.
Iltaisin oli ahdasta. Joko saapuisi se sekunti, jona veri tulppaa sisälleni, eikä kukaan ehdi kissaa sanoa, kun olen jo nuori ja kaunis ja muisto.
Omasta ja muutaman muunkin kokemuksesta tiedän, ettei moni pilleripuoskari selvitä veritulppariskiä edelleenkään, vaikka se vähimmillään vaatisi vaivautumista vain muutamaan kysymykseen. Resepti vetämään ja rest in peace.
Tiedän, pilleri ei ole paha. Pilleri saattaa ehkäistä sitä ja tätä. On tutkimuksia. Ja toisia. Ja komansia. Ja näyttäisi siltä ja vaikuttaisi. Mieluummin melkein syö kuin jätä syömättä. Se on vain se paha muisto ja sen pieni pyöreä symboli, joka juuttuu kurkkuun.
Mutta, kun se ei ole vain. Yrityksistä huolimatta lepään kenties rauhassa vasta, kun.
Maaliskuulla sitä päätti, että tämä on laitimmainen pilleripalettipakkaus. Kolme kertaa vielä kierrän, pyörrän ja lopulta pysähdyn ja jään.
Myöhemmin asiasta tiedotettiin miestäkin.
"Miksi?", se kysyi, mutta vaikutti tyytyväiseltä.
Miksi? Kysyin pääni sisällä ja oletin, että kai sillä oli joku luomuvaimo mielessään. Olkoon.
"Saat jatkaa siitä, mihin minä jäin."
"Miksi? Etkö uskalla ostaa kortsuja?"
Paskahalvauksen partaalla. Luomuvaimo kelpasi, mutta ei luova vastuu.
Uskallan todellakin myöntää kaupan kassalla harrastavani seksiä. Uskallan samalla nimenomaisella kassalla myöntää myös eläväni leveäperseistä herkuttelijahedonistin elämää. Ei siis tee tiukkaakaan. Voisi lisäksi kuvitella, ettei juuri kenestäkään se, että nuorehko nainen harrastaa seksiä, ole kovin suuri häpeä. Pitäisikö suorastaan sanoa, että päin vastoin.
Kysyn, onko oikeasti kohtuuton ajatus, että kun juuri päättelen viidettä vuottani päivittäisten ehkäisytekojen parissa, mies aloittaisi ensimmäisen senttinsä satunnaisten suojaussatsausten suurella matkalla.
Yskä tuli ymmärretyksi. Etenkin, kun muutaman kerran jäi hellä hetki ohuemmaksi. Toinen piti kiinni periaatteesta ja toinen vaan unohti. Näissä asioissa kantapäätä ei kovin monasti kolhita.
Lisääntymiskykyni ohessa toivotin takaisin tervetulleeksi hien, kiiltävän ihon, nopeammin kiihtyvän mielen ja kielen, jokakuukautiset ja uutena tuttavuutena muutaman liikakilon. Mutta makaan kuitenkin juuri niin kuin petaan. Rauhassa.
Tunnisteet:
ehkäisystä,
häveliäisyydestä,
kuolemasta,
naiseudesta,
viasta maailmassa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)