Näytetään tekstit, joissa on tunniste uteliaisuudesta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste uteliaisuudesta. Näytä kaikki tekstit

maanantai 30. kesäkuuta 2008

Jälleen

Tuttavani kysyi maailman ihaninta irokeesivauvaansa tuudittaessaan: "Onko teillekin tulossa, vai harittavatko silmäni?". Auts. Mielessäni vastasin: "Silmäsi harittavat aika hemmetin paljon. Ainakin ajallisesti." Oikeasti vastasin hyvin hiljaa ja epäselvästi, että eipä kai tällä kertaa. Epämiellyttävää laittaa toinen häpeämään ja hävetä siinä samalla itsekin sitä, että se nyt vaan täytyy tehdä. Vastata. Valehtelu ei varsinaisesti kannata, koska siitä jäänee kyseisessä kysymyksessä helposti kiinni. Ellei sitten keksi toista valetta, josta ei jää kiinni, mutta joka taas tekee sen toisen ihan tavattoman surulliseksi. Niin surulliseksi, että itseäkin alkaa surra sitä, että se nyt vaan täytyy tehdä. Selittää. Suru vai häpeä, siinäpä julma pulma.

lauantai 24. toukokuuta 2008

Lihava ja luvattoman lapseton

Kun on välillä kahden- ja kolmenkymmenen, ja kun on maha, vieläpä muuhun muotoon nähden melkoinen.

Luullaan liukkaasti kantavaksi.


Ensimmäisen aviovuoden jälkeen mieheni saa viestin, jossa kysytään kiertämättä, kuinka on. Luen sen ennen lukijaksi aiottua. Tätä vaihtoehtoa lähettäjä tuskin tuli laskeneeksi lukuun. Kihelmöi vastata itse, mutta tyydyn tylsästi jättämään henkisille jälkipolville tietoisuuteni tiedustelusta. "Ei, se on muuten vaan läski.", vastaa mies.

Teettäisinkö t-paidan. "En ole Tneenä." Suvun sukkelien johtopäättelijöiden suojelemiseksi turhalta ajattelulta, vellovilta visioilta olemassaolosta osattomasta. Yksi paita ei tosin tuone ratkaisua. Ehkä rakennan kokonaisen tuoteperheen raskaudettomiin tarpeisiin. "Pidän teidät kyllä ajan tasalla"- kelloja, "Kannan vain kamojani"- laukkuja ja "Saletisti vain suuriin päin"-kaupunkimaastureita.