Näytetään tekstit, joissa on tunniste äänestämisestä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste äänestämisestä. Näytä kaikki tekstit

perjantai 28. marraskuuta 2008

Jos olet oikein kiltti, niin joulupukki tulee ja vie prosentin leluistasi

Eräässäkin blogissa käydään kiintoisaa keskustelua, johon itsekin uskaltauduin osallistumaan.

Verot. Oisko kiva, jos niitä sais tavalla tai toisella maksaa lisää? Oisko kiva päättää, kuka niitä lisiä saa? Oisko kiva ajatella, että tuon koulun/sairaalan/julkiliikennevälineen/kirjaston kohtaloihin olen puuttunut omalla joukosta erottuvalla (mikä määre nykyisin nostaa minkä hyvänsä asian arvoa arvaamattomaksi) panoksellani?

Enpä tosiaan tiedä, mutta jotenkin tulee olo, että voisko tuon varakkaiden hyväntekeväisyysitseilmaisun pitää kuitenkin kaikkien kansanosien yhteisestä asiasta, verotuksesta, erillään? Siitä samasta, joka ei lähtökohdistaan (hyvin syvässä mielessä) johtuen suostu tunnistamaan yksilöä, ei yksilön toiveita, tarpeita tai motiiveja. Olet anonyymi tulo, jota tarkan ja tasa-arvoisen taulkon mukaan karsitaan. On vapauttavaa tietää, että ainakin yhdessä asiassa ei voi kukaan koskaan millään päteä. Kaikilta otetaan, mutta kukaan ei anna. Ei sankareita, eikä kiitollisia köyhiä.

Lohdutukseksi niille, joilla rahat polttelevat tahdon jakaa -taskun pohjia. Epäilemättä on olemassa vapaaehtoisveroja korvaavia tapoja jo tällä hetkellä uhrata itsestään hyvälle. Onneksi niissäkin on toistaiseksi myös varakkuustasosta välittämättömiä valittavana. Ihan ensimmäisena mieleen tulee tietenkin -edullinen, mutta mittaamattoman arvokas teko- äänestäminen. Äänestyskopissa saa, ja suorastaan pitää, päästää yksilönsä valloilleen. Jos viisaasti tahdot ja valitse, saat ehkä tulevaisuudessa maksaa lisää veroja.

maanantai 30. kesäkuuta 2008

Herra, narri ja ruma rakenne

Raitiovaunu on tukalasti täynnä. Niskaan hengittää jokusen juhlajuoman jo juonut. Hesarilla korjaillaan kiskoja. Pysähdys. Odotetaan. "Tekis mieli sanoo, että aja päältä, mutta kun ne on työväenluokkaa, ne on työväenluokkaa", kuuluu takaa.

Appi ei ole pappi, mutta kertoo toisinaan miehestä, joka on. Hän joutui kerran, sairasta isäänsä tavatessaan täysin tavanomaiseen tilanteeseen, tunnistamatta sitä kuitenkaan sellaiseksi: Kukaan ei ehtinyt täyttä vaippaa vaihtamaan. Siitä sitten hoitajalle sanan miekalla sivaltamaan, että mietipä itsesi samaan tilaan. Ja vaippa vaihtui. Tuskin siksi, että hoitaja ryhtyi pohtimaan asiaa, jota epäilemättä oli jo aiemmin toisinaan noussut mielen päälle. Hoitaja tiesi sen, minkä pappikin: hankalista henkilöistä vain nyt ei yleensä pääse eroon hankaluudella. Eräästäkin puhutaan, että aina vain eläisi, vaikka kovasti kalmaksi ristiä yritettiin.

Alussa oli siis hyvä pappi ja paha hoitaja, mutta asetelma oli ikävän autio ja tyhjä.

Niin sanoin, "tehkäämme toinen tulkinta". Puiden kanssa on syytä olla tarkkana. Tämän pappikin muistanee. Ja ajatella, ettei siltikään sielunpäimenelle ollut keski-ikäisen elämänsä aikana astunut ajatukseen aavistusta, että lähin puu saattaisi ollakin se väärä. Haukkuja ei aina ansaitse se, joka tarjoaa mehukkaimman marinahedelmä. Hoitotyö on annosteltua, aikataulutettua. Jokainen saa kyllä helpotuksensa valuvista vaipoistaan, mutta, vasta vuorollaan. Papinkaan pappa ei ole poikkeus säännöstä. Syynä eivät ole julmat hoitajayksilöt, vaan repivät hoitotyön reunaehdot.

Paha pappi voinee miettiä teemaa tarkoin esimerkiksi ensi syksynä kunnallisvaaleissa äänestäessään. Sitä ennen sopisi noudattaa samansuuntaista neuvoa kuin se, jonka hyvä hoitaja häneltä haltuunsa sai. Että mietipä itsesi tilaan, jossa teet työtä resursseilla, jotka eivät mahdollista inhimillisyyttä, oikeutta olla sananmukaisesti hyvä työssään. Tästä näkökulmasta nähtynä pappikin on tehnyt joskus oikean valinnan. Ammatinvalinnan.