Näytetään tekstit, joissa on tunniste vammaisuudesta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vammaisuudesta. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 14. joulukuuta 2008

Ole(e)n vammainen, ja mitä siitä taiteelleni seuraa

Olipa Ylioppilaslehdessä tällä kertaa tottavie muutakin lukemisen arvoista kuin totuus by Kari Heusala. Ikävä kyllä se toinen lukemisen arvoinen oli niin ikään lyhytsanaista (mutta aiheesta on luettavissa lyhyesti - jälleen - lisää erään siitä monessa mielessä osallisen ansiosta).
Siis, sivun 20 jutussa Sepät syntyessään pohditaan perustellusti perustavia asioita. Miten suhteutuvat toisiina käsitteet vammainen, taiteilija, vammais- ja taide? Entisestään tiivistäen: kuinka tekeminen on tekemisissä olemisen kanssa? Saako tekemisensä (taide) anteeksi olemalla (vammainen)? Tuleeko "kaikkensa yrittävää" (joka vammainen ei vammansa puolesta mitenkään automaationa ole) ylistää liiotellusti tai tyystin aiheetta?
Ja, saako sen, ettei ole (vammainen), anteeksi tekemällä (taide)? Voiko vammaisuuden kokemuksesta kertovaa, ja siksi sisällöltään erityisesti vammaisille merkityksellistä, vammaistaidetta olla olemassa irrallaan tekijän vammaisuutta tai vammattomuutta koskevasta kysymyksestä?

Aihe on askarruttanut aiemminkin (ja epäilemättä monia mielevämpiä muitakin, mutta myös itseäni): Saako teos elää tekijästään itsenäisen elämän, ja tämän itsenäisen elämän myös, mitä kritiikkiin tulee? Näkökulma on nyt tosin toinen: Saallitaanko tekijälle osuva palaute teoksesta, joka palaute on kaiken kehittymisen oleellinen edellytys? Ja suodaanko taiteen kokijalle (vammainen tai vammaton, nainen tahi mies, rikas taikka köyhä) "tämä kertoo minusta, siitäkin huolimatta että tekijä ei ole meitä"-kokemus?

Omistan joitakin kehitysvammaisen taiteilijan töitä. Ne ovat värikkäitä, hauskoja ja hurjalla tavalla kauniita. Mutta ne eivät ole vammaistaidetta, eivätkä teknisesti korkeatasoisia. Saiko tämän sanoa?

perjantai 21. marraskuuta 2008

Melkein kuin

Pian on joulu. Jouluna Jumala syntyi. Paras poika pakkasella. Enkelit pitivät iloa.

Eli eiköhän jo joutuin bussinkyljissä kehotella kuluttamaan lauluyhtyemusiikkiin. Jos ei, pitänee povata pyhien perinteiden henkitoraa.

Kun joukko ihmisiä laulaa kuulostaen erehdyttävästi siltä kuin olisi syvällisesti perillä siitä, mistä musiikissa ja äänenkäytössä on kyse, tekee mieli ihan vapaaehtoisesti kuunnella. Mutta miksi niin moni eksynyt tulee kohkaamaan, että kun ne osaa tehdä vaikka mitä ääniä, jotka kuulostaa ihan melkein soittimilta.

Oisko vaan helpompaa ottaa se soitin ja soittaa. Lopputulos on just eikä melkein.

Kykykysymyksiä. Onko osa taide-elämystä tieto siitä, että tämäpä maalattiin pensseli suussa? Katsotko eri silmin? Ostatko seinällesi? Sehän on kuitenkin melkein tai aivan kuin kädellinen olisi asialla ollut.
Rakentaako yksittäinen ja sinänsä persoonaton tieto poikkeuksellisesta tekijästä (neliraajahalvaantunut) ja poikkeuksellisesta tekotavasta teokseen tunnesuhteen, joka eheyttää esteettiset erheet?

Onko (vammaista) taiteilijaa tai taidetta (olipa minkä tasoista hyvänsä) arvostavaa perustella mieltymyksiään (olivatpa minkä suuntaisia hyvänsä) tekijöillä, joilla on etäistäkin vähemmän tekemistä sen kanssa, mistä sielun viihteessä on kyse?

Eipä tosiaan taida olla, ellei ajattele, että vammaisuus merkitsee onnistuneimmillaan "melkein/aivan kuin normaali" -elämää, ja että taide on kiehtovimmillaan väline esitellä teknistä taituruuttaan.

Olisiko taide tekniikkaa, ajatusta ja tunnetta pikemmin sellaisena kuin se ilmenee, eikä sitä, minkä ilmiasu kätkee työkaluna taakseen. (En siis viittaa taiteilijaa tai teosta koskeviin sen lajin taustatietoihin, jotka kenties avartavat teoksen tulkintamahdollisuuksia.)
Ostaisitko romaanin, joka on kirjoitettu varpailla näpytellen? Senhän kirjoitti vammainen. Ja onhan se melkein yhtä hyvä kuin.

Ei tosin voi kieltää, etteikö "lähes"-toiminta olisi monesti tavattoman taitavaa. Tavallaan kiinnostavaakin. Mutta sirkustemppu jaksaa ällistyttää kerran. Että se osaa. Levyä on tarkoitus kuunnella monta kertaa. Ja aina ne vaan osaa ja osaa ja osaa. Ne vaan osaa.

Hanki parempi syy. Tai parempaa luettavaa.