Näytetään tekstit, joissa on tunniste mieheydestä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mieheydestä. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 9. marraskuuta 2008

Alepa kiinni -päivänä

Iskäni on vanhan liiton patriarkka. Ei rakasta puheella tai kosketuksella, vaan teolla ja tavaralla. Halaa kituliaasti korkeintaan silloin, kun joku kekaroista onnistuu saamaan valkoisen lippalakin. Eikä sekään osu omalle kohdalle kuin kerran elämässä.

Mutta, kun ohimennen mainitsen, että kännykkä on ollut huonona, niin taas tavatessa sillä on toimiva tilalle tunkea. Ja kerran puhelin, että ois sellainen kulmapöytä keittiössä kiva. Ja kulmapöydänhän siis iskäni väsäsi. Ei se hieno ollut, mutta en ole onneksi minäkään.

Ollaan kerran tapeltukin. Se sanoi, ettei pidä minusta, mutta rakastaa silti. Niin minäkin.

lauantai 4. lokakuuta 2008

Koti kullan kallis, -työ kullan kontolla

Vanhenemistani muistetaan pinssillä, jossa kuvataan maailmanhistorian toiseksi vanhinta ammattia. Kahvinkeittäjä. Kiitän kaikkia kahvia nurkumatta keittäneitä naisia siitä, että on jotakin taisteltavaa.

Sen, joka ei pidä kotitöistä, on parempi valita elämä ilman kahvia. Muusta seuraa homehtuneita puruja sekä vastoinkäymisistä virallisesti, ja todistetusti, varoitetun jälkienselvittelijän väsynyttä väninää. Espressokeittimet ja maidonvaahdottimet. Käyttääkö niitä todella joku, joka tekee elämässään muutakin? Sama kysymys kilahtaa aina sitruspusertimen, kuorimaveitsen, silitysraudan, raastelingon ja surullisen monen muunkin koneen ja käyttöesineeseen kovaan kuoreen.
Jos sattuu näkemään tilanteen juurikin näin - ja samalla olemaan nainen - puhellaan kääntöpuolella laiskanpulskeudesta ja pikkaisesta saamattomuudesta. Niin suuria sanoja, kuin laiska ja saamaton pelkiltään, ei naisesta käytetä. Vähätellen jaksetaan vielä toivoa parasta, parantumista.
Suurpiirteisen (oikeastaan lähes piirteettömän) naisen miespuolista puolisoa oma äiti muistaa hymähtävissä mietteissään säälien. Se nainen, sellainen. Ei useinkaan siviilisäädyn mukaan vaimo, vaan nainen. Ja naisen mummi kysyy puhelimessa, että kai sinä sentään illalla ruokaa laitat.
Mies, joka välttää kotityöt, on mies. Naisena hänellä vaimo. E-sana jääköön mainitsematta, vaikka se edelleen käytössä laajalti onkin.


Yleisestä miehestä erityiseen. Mies on väsynyt hoitamattomaan kotitalouteen. Hänen sisäinen maailmansa etsii itseään silloin kun ulkoinen tekee täsmälleen sitä samaa. Etsintä helpottaa kuulemma heti, kun ulkoinen järjestäytyy. Onnekasta. Oma sisäiseni hakee ja hakee jatkuvasti. Täysin ja kokonaan riippumatta ulkoisesta. Olen jopa erehtynyt luulemaan elämän vain olevan suunnilleen sellaista.
Miksi siis pitäisi pistää tikkunsa ristiin vain, jotta toisen tuska helpottaisi ja omani lisääntyisi joutuessani suorittamaan tekoja, joiden äärellä kaikki voimavarani huutavat hupenevansa hetkessä. Agapeni ei ole toistaiseksi edennyt vaaditun valinnan vaatimalle tasolle. Toistaisen pituudeksi ei voi kukaan lyhyyttä luvata.

Boheemi? Siis siksikö että keskityn siihen, mistä haluaisin elämässäni olevan kyse. Moni (mies) saa tehdä niin ihan ilman erityisnimitystä.