Tiedän mitä teit viime elämässä

Immeisen imago on ohut asia. Satunnainen sana, tahaton teko. Olet kenties kertonut ikiajoiksi, kuka olet.
Monista esimerkeistä valikoin suloisen ja surullisen.

Ala-aste. Pyöreä ja punakka poika samalta luokalta. Sellainen keskinkertaisuus (ei pahalla, tavallisuus on taivaallista) kaikessa suhteessa, ettei juuri kenekään huomio kovin kiinnity. Erään kerran poika nousee ja liikkuu lupia kyselemättä kohti luokkahuoneen ovea. Opettaja havaitsee. Haluaa tietää, minnekö Jari on menossa. Jari menee hämilleen. Näyttää huolestuneelta, kuten aina vastatessaan kysymyksiin. Kuiskaa häpykarvattoman hennolla äänellään, ja kerrankin suorastaan täsmällisen oikein: "kakalle".

Olen törmännyt tyyppiin toisinaan. Ei se enää näytä hermostuneelta pullerolta, joka on aina vaan menossa "kakalle". Mutta on silti.

Väärä turvallisuus kutsuu tekoihin, joissa jälkeenpäin ajatellen on vain kaduttavaa. Nuori nainen kertomassa synnintunnon ajamana satapäiselle helluntaiyleisölle ongelmastaan. Kun masturboin.
Pahan pauloihinsa pyydystäneille ei ole uusi tai henkilökohtaisesti tuntematon tieto siitä, että naisetkin runkkaavat. Että ihmiset itse asiassa ylipäänsä runkkaavat. Kyseisessä kontekstissa pahaa-aavistamaton avautuja kuitenkin sijoittaa itsensä marginaalin (se runkkaa) marginaalin (ja on nainen) marginaaliin (ja sanoo sen ääneen).

Tunnetko tyypin?
Ööö.
Suht lyhyt, vaalea tukka, silmälasit?
Ööö.
Sormettaja?
Aaah.