Olen erehtyväinen.
Korvaan puhuessani lähes poikkeuksetta sanan sukupolvi sanalla sukupuoli. Onneksi se ei haittaa, koska sukupolvenvaihdos ja sukupuolenvaihdos eivät merkitykseltään juuri eroa toisistaan.
En käytä kaupassa kolikoita, koska kuvittelen vieväni kaikkien kaiken ajan. Onneksi se ei haittaa, koska voin kuluttaa kertyneet kolikot kesäisin pelailemalla Linnanmäen Derbyä.
En muista, että alanko muistamaan vai muistaa. Onneksi se ei haittaa, koska Iso (miksi ei Suuri, joka kuulostaisi paremmalta) suomen kielioppi vain kuvailee, eikä ollenkaan käske.
Seuraan Kotikatua. Onneksi se ei haittaa, koska toistelen jatkuvasti mielessäni sarjan kökköyttä.
Painoin kerran ratikan ovinappia, vaikka oltiin vain liikennevaloissa, eikä ollenkaan pysäkillä. Onneksi se ei haittaa, koska kaikki näyttelivät, että eivät huomanneet.
Kielten tunneila lasken edelleen, mikä lause omalle kohdalleni lankeaa. Onneksi se ei haittaa, koska ei se läksyjään tekemättömien takia ikinä niin mee.
En tykkää oikein kovasti kasviksista. Onneksi se ei haittaa, koska vastapainoksi tykkään oikein kovasti karkista.
Kehitän itselleni lievän ahdistuksen kuvittelemalla imusolmukesyövän, koska kainaloissa on välillä patteja. Onneksi se ei haittaa, koska sairauden varalle on jo uusi piristävä blogiotsikko olemassa. Kohti kuolemaa, tai sen yli.
En pidä ihmis(nais-)tyypistä, joka ajautuu opettajaksi. Onneksi se ei haittaa, koska ajaudun itsekin opettajaksi, ja itsestään saa olla pitämättä.
En lue uudestaan Tuntematonta sotilasta. Onneksi se ei haittaa, koska miehen teini-ikäinen serkkukin totesi, että se ei oikein "sytyttänyt".
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
"Kielioppini poikkeamat pitävät, vain säännöt eivät", sanoo Kivikk'aho ISK:n ensilehdellä. Siksipä alankin itse yleensä muistamaan (tai muistaan). Kerran erehdyin lipsauttamaan, että alan muistaa, ja pikkuveljeni huomautti minulle asiasta, ei katsonut hyvällä normatiivisuuden alle taipunutta kieltäni.
Mulla ei oo varsinaisesti mitään opettajaksi ajautuvaa ihmistyyppiä vastaan, mutten kyllä halua isona opettajaksi. Ja suoritan muuten pedagogisten aineopinnot keväällä, jee. Tuossa alhaalla on sanavahvistussanana "proosse" - yrittääkö tämä blogi kuittailla mulle vielä täysin aloittamattomasta ja täysin epäkiinnostavasta proseminaarityöstä?
Sanavahvistukset on parhautta. Niistä aina tulee mieleen.
Mullakin on keväällä (ikävä kyllä) luvassa soveltavaa/syventävää harjoittelua. Toivottavasti törmätään samassa norssissa. Ja voin luvata jo etukäteen, että se kasvatuksen filosofiset ja blaablaa-perusteet tyyppi (Jari Salminen tai jotain) on viihdyttävä.
Oma "proosse" on takana. Ja joo. Se oli epäkiinnostavin ikinä (mikä kertoo paljon, koska olen yleisutelias henkilö) ja liian pitkään aivan aloittamaton.
Ja niin, sekin piti vielä sanomani, että avain tuohon ihmistyyppiasiaan löytynee epäilemättä juuri siitä haluamisesta. Ei niinkään ajautumisesta. Haluamisesta puhuminen olisi kuitenkin johtanut täydelliseen kyseessä olevan tekstipätkän uudelleenmuotoilemiseen. Kuulunhan itse haluttomien ryhmään. (Lue: olisin vaikuttanut juuri niin pissapäältä kuin olen.)
Kumpaan oot aatellu mennä syventävään, keskustaan vai Viikkiin? Ite siis mieluummin keskustaan, kun en halua sompailla yhtään enempää noilla kulkuvälineillä kuin on pakko.
Keskustaan. Lähempänä. Mutta kuulemma pelottavampi.
Viikki on kuulemma sympaattinen, sen verran tiedän minä. Mutta mieluummin säästän aikaa ja muuten kärsin.
Sanavahvistuksena tällä kertaa "pecedsme". Tuosta on jo vaikea keksiä mitään.
Joo. Kärsimys on tietysti ikävää, mutta aika on sentään rahaa.
Lähetä kommentti