keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Niin metsä vastaa kuin puulle huudetaan

Tapahtui elämäntyyliblogissa:

1. Nimimerkki nenna kommentoi:
susta saa kyllä nykyään kunnon johanna tukiais-vibat, sen verran tuhdissa kunnossa oot ! ja kyllä, tiedetään että olet raskaana, my anyways, HUHHUH ! :´D

2. Blogisti suhtautuu kommenttiin sen ansaitsemalla vakavuudella ja ihailtavalla itseironialla julkaisten kaksi marjaa -tyypin postauksen.

3. Lukijat varmistavat reaktiollaan, että lapsi saa sen, mitä lapsella on tapana etsiä, tavalla tai varsinkin sillä toisella: jakamattoman huomion. En viittaa tässä kohdin sikiöön, joka tapaukseen löyhästi liittyy.
Henkilökohtaisesti saan muhevan muistutuksen siitä, että kanssasisareni yhteisessä naiseudessamme osaavat sittenkin yllättää, vaikka aika-ajoin erehdyn pitämään meitä tavattoman tylsinä. Sitä tunteiden, arvoarvostelmien ja itse asioiden luovaa ja ehdottoman spontaania sekasotkua, johon toden totta kykenemme, en kenties koskaan lakkaa hengitystäni pidätellen ihailemasta. Tässä noukkimani huomiohelmet:

A) Erään ulkonäköön kohdistuvaa hyökkäystä vastaan käydään erään toisen ulkonäköön kohdistuvalla hyökkäyksellä. Henkilöllä, johon jälkimmäinen hyökkäys kohdituu ei ole suoranaista tekemistä asian kanssa.

B) Edellä mianitun, asiaan suoranaisesti liittymättömän, henkilön ulkonäkö sekoitetaan paitsi pukeutumis- ja ehostustyyliin, myös henkisiin ominaisuuksiin: "Toinen nyt kuitenkin on klassisen kaunis ja älykäs nainen ja toinen julkisuudenhakuinen tyrkky. Jokainen anonyymi voikin sitten omassa pienessä päässää miettiä että kumpi on kampi." MOT. "Anonyymi", johon lainauksessa viitataan ei muuten tarkalleen ottaen ollut anonyymi, vaan "nenna", kuten edellä on todettu.

C) "JOHANNA TUKIAINEN!?!? Anteeksi nyt vaan mutta voisikohan joku valottaa minulle, että mistähän kohtaa teissä on yhtään mitään samaa näköä??"
Ilomielin!! Kuvien nopeassa tarkastelussa löysin seuraavat yhteiset nimittäjän: pyöreät kasvot, silmien muoto, leveähkö nenä, ihonväri ja paksut, vaaleat hiukset!! Missään näistä asioista ei käsittäänkeni ole mitään hävettävää kummankaan osapuolen kannalta!!?!? Pidetään mielessä, että esimerkiksi ruumiinrakenteemme ja kasvojemme piirteet määräytyvät geneettisesti. Henkilöhistoriamme tai henkiset ominaisuutemme - tai varsinkaan jonkun toisen suhtautuminen henkilöhistoriaamme tai henkisiin ominaisuuksiimme - ei tyypillisessä tilanteessa vaikuta edellämainittuihin asioihin. Etsikäämme virheet seuraavasta virkkeestä: Et voi näyttää amerikan ex-presidentiltä, koska hän oli mielestäni tyhmä.
Ihan toinen keskustelunaihe on se, kannattaako kaikkia kulloinkin huomaamiaan yhteneväisyyksiä mainita loukkaavaan sävyyn. (Tai kannattaako ylipäänsä mitään mainita loukkaavaan sävyyn?) Vittuileva sävy ei kuitenkaan sinänsä vähennä esimerkiksi kolmion kulmien määrää.

Hämmentävää oli myös, että tapauksen aiheuttamaa tuohtumus ei kanavoitunut "nennalle" suoraan esitettäväksi kritiikiksi, vaan mihinkään johtamattomaksi taivasteluksi ja "loukatun" vakuutteluksi siitä, että ikinä ei ois muuten mulle tullut mieleen tehdä tota rinnastusta, kun teissä ei siin todellakaan ole pikkurillin kynnenkään vertaa mitään samaa, kun Jossuhan on possu ja sinä klassisen kauneutesi hehkeyttämä jumalatar.
Olen saanut tapaukseen keskeisesti liittyvästä blogistista kuvan. Se kuva kertoo, että hänpä tuleekin kirkkaasti selviämään hiekkalaatikkohuuteluista sekä nyt että tulevaisuudessa. Ja ihan ilman taivasteluja ja muita taivastahipovia pilvipäisyyksiä.

sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Hokemantra

Käsitettä käytetään kohtuuttomasti siihen nähden, että itse ilmiö on olematon. Käsi ylös kaikki, jotka tuntevat laskelmoivan melkari-isän, joka vastaa päiväkodin tätien soittoihin vain, jos soitto hoksataan tehdä tuntemattomasta numerosta. Tai lompakkoonsa lasten kuvien sijasta käyntikortteja keräilevän uraohjus-äidin, joka hymyilee useammin kotisiivoojalle kuin jälkikasvulleen. Henkilökohtaisesti, enpä tunne ketään. En ole edes kuullut huhuja. Lienee ihan viisautta, että ensin hankitaan se ura. Kun huomataan, että hohhoijaa, hankitaan ne lapset.
Ja kyllä, hankitaan. Lapsia tehdään. Miten muuten sellaisen voisi saada?

Laatuaika.
Siitä on kyse.

Kuka tarvitsee moista käsitettä?
Siis niiden lisäksi, jotka hokevat, että laatuaikaa ei ole. No ei kerpele (varastin sanan toiselta, kuten kaiken muunkin hyvän) olekaan, paitsi noissa hokemissa. Voisko koskaan esim. lopettaa löysät puheet? Mokomaan mantran toistamiseen ei vaadita kuin todella huono käsitys todellisuudesta. Todella huonosta mielikuvituksestakin on kyllä hyötyä.

Aivan kuin aikuisten läsnäolottomuuden lastensa elämässä voisi tiivistää yhteen sanaan. Kaikki johtuu siitä, että aamuisia yhteisiä piirettyjen katselmushetkiä kera murojen korvataan pidennetyllä viikonlopulla Disneylandissa. Joo-o. Mitä jos mietittäisiin hetki, että mistä sosioekonomisesta taustasta punkee entien niitä, jotka eivät koskaan edes löydä polkua, jolta syrjäytyä. Me muut vietämme tutkimusten mukaan enemmän aikaa lastemme kanssa kuin koskaan ennen. Sekä kuvakirja että huvipuisto eivät ole mahdottomuus. Ne ovat suorastaan todellisuus.

tiistai 12. toukokuuta 2009

Saatanalliset sapuskat

Kela tiedottaa 17.2.2009

Yliopisto-opiskelijat söivät 6 666 666 tuettua ateriaa

Ateriatuen tietokantaan tallentuneen tiedon mukaan yliopisto-opiskelijat söivät vuonna 2008 aterian tarkkuudella 6 666 666 tuettua lounasta.

Kaikkea sitä löytää, kun googlettaa luvun 666. (Ja kaikkea käsittämätöntä sitä kaltaiseni kajahtaneet tiistai-iltaisin puuhaavat. Enkä edes välttele töitä. Suorastaan teen niitä.)

maanantai 4. toukokuuta 2009

Oman elämänsä kauneuskonsultti

Oheistuotteena tulin tyrkätyksi kynsiviilalla.
Mietin, että mitäpä tällä.
Kysyin mieheltä, käyttääkö se moista.
Saattaa olla, se sanoi.
Ajattelin, että jos mieheni saattaa jotakin käyttää,
ei kyseessä voi olla täysin turhanpuhuva esine.
Niinpä ryhdyin viilailemaan.
Hetken katseltuaan, mies huomautti,
että viilaa ei ole varsinaisesti tarkoitus käyttää kynnen pintaan,
vaan sillä siistitään kynnen päät.
Aina oppii, ajattelin.
Ja hiotut mattakynnet. Ne vasta jotakin ovat.