Oheistuotteena tulin tyrkätyksi kynsiviilalla.
Mietin, että mitäpä tällä.
Kysyin mieheltä, käyttääkö se moista.
Saattaa olla, se sanoi.
Ajattelin, että jos mieheni saattaa jotakin käyttää,
ei kyseessä voi olla täysin turhanpuhuva esine.
Niinpä ryhdyin viilailemaan.
Hetken katseltuaan, mies huomautti,
että viilaa ei ole varsinaisesti tarkoitus käyttää kynnen pintaan,
vaan sillä siistitään kynnen päät.
Aina oppii, ajattelin.
Ja hiotut mattakynnet. Ne vasta jotakin ovat.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Semmoiset saa aikaiseksi myös satakakskymppisellä hiomapaperilla kun tarpeeksi innostuu puutöitä tehdessään. (Remontoitavan pöydän pintaan paperi ei juuri pystynyt, ja nyt on huono pöytä.)
Höh. Oonkin aina epäillyt, että käsin hiomisella mitään saa miksikään. Mutta on se niin kivaa kurittaa ruumistaan. Terveisin henkistä työtä tauotta viime illasta paahtanut.
Onko teillä pelkästään muutto, vai onko muutakin laittoa taikka remontoitavaa?
"Pelkästään muutto" tuntuu tällä hetkellä "tämä tästä nyt vielä puuttui"-asialta. Onneksi meillä on jo uusi asunto, joten muuttoa ei tarvitse tehdä kahteen kertaan (toisen nurkkiin ja toisen nurkista omiin). Ja onhan tässä toukokuuta aikaa. Toistaiseksi olen kuitenkin naimisissa tietokoneen kanssa, mutta toiveita pikaisesta erosta on ilmassa.
Lähetä kommentti