Mies ei koskaan aiemmin ole virkkanut ensimmäistäkään sanaa. Ojentaa aina vain päivittäistölkin olutta ja kolikon. Kerran toi pullokuitin. Allekirjoittikin sen. Kun ojensin rahoja, oli jo poissa.
Tänään on toisin.
- Miksi tukkasi on noin lyhyt? Naisella ei saa olla lyhyt tukka. Pitkä tukka pitää olla. Tukka on naisen kruunu. Olet homoseksuaali. Se on sairasta. Lesbo. Se ei ole siunauksen, vaan sairauden, paikka. Sanassa sanotaan, on sairasta, kun mies laittaa kalunsa toisen miehen persiiseen. Se ei ole siunauksen paikka, vaan sairauden. Mielisairauden.
Mieleen nousee kaikenlaista muutakin Sanassa sanottua, kuten "sinäpä sen sanoit" ja puheet huomatusta roskasta toisen silmässä, huomaamattomasta hirrestä omassa.
Tyydyn kertomaan, ettei lähimmäisten seksuaalista suuntautumista kannata päätellä hiusten pituudesta, vaan ihan muista seikoista. Mikäli siis sellaiseen ylipäänsä ilmenee tarvetta. Tässä tilanteessa tarvetta ei nähdäkseni ole. Kiitos kuitenkin ja nuhtelemisiin!
Joo. Sairaalle ei saa nauraa. Äiti opetti. Mutta kun nauratti. Sisäisesti nauratti. Sinänsä ahtaan uskonnollisuuden ja järkkyneen mielen yhteys ei ole uutta. Mene empimättä helluntaiseurakuntaan, jos tulet hulluksi. Saat sääliä ja sielunhoitoa, jossa yksinäisinkin tulee, jos ei hengellisesti, niin ainakin fyysisesti kosketetuksi. Käsi polvella, olkapäällä, päälaella. Ihmisen lämpö ja tuoksu.
Parhaina päivinä pääset puhumaan mikrofoniin itsestäsi. Siitä, kuinka elämäsi oli ennen hirveää. Sitten se oli ihanaa. Jeesus ja kaikkea. Ja taas on aika hirveää, koska ei uskonelämäkään ole "ruusuilla tanssimista" (vapaan kristillisyyden käytetyin kielikukkanen). Jos turhan tarkasti käyt kuvailemaan kiusauksiasi tai vaikeuksiasi, tulee veli ja vie käsikynkkää keskustelemaan. Nyökkäilet, myöntyilet, ja jälleen sovinnollinen käsi löytää olkapääsi.
Ei sillä, että tässä kaikessa mitään väärää olisi. Yhtä vähän väärää kuin lyhyessä tukassa. Tai naurussa, joka ei pelkää eikä pelottele.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti