Elokuvissa

Kolmekymppinen mies saapuu myöhässä. Eikä siis myöhässä siinä mielessä, että menettäisi mainokset.
Paikka on optimaalisesti keskellä keskellä. Kädessä kaksi lippua. Niistähän sitten riittää niin itselleen kuin Laukulleenkin. Joka Laukku ei ole laukku, vaan LV.
Mukana merkittävät määrät syötävää.
Lounaan lisäksi myös se palaveri hoitunee elokuvan ohessa. Päätellen puhelimen pikkunäytön ja sen suuren kankaan vilkuilun välisestä, ajallisesti mitattavissa olevasta, suhteesta.
Päällyspukeutuminen alkaa jo aikaa ennen sen aikaa.
Poistuminen ensimmäisenä. Mies lienee nimittäin se, joka ainoana satojen vetoisessa salissa istuvana on kehittänyt kätevän kyvyn yliaistillisesti aavistaa lopputekstien läheisyys.

Olen nähnyt kiireen. Ja rikkauden.