Tapahtui tosielämässä

(Seuraava tarina ei ole täysin tosi. Mutta on siinä tottakin.)

Oletteko, ystäväni, huomanneet eräänkin ketjukirjakaupan henkilökunnan hymyilevän aiempaa useammin aiempaa väkinäisemmin?

Ei ole montaa aikaa siitä, kun Trainereitten Talo kutsuttiin koko punaisen kirjanvälittäjän väen positiivisiin paremman tuloksen toivo -talkoisiin, joiden keskeisenä ideana oli se, että nytpä ollaan ihan itse hyviä asiakaslähimmäisillemme, eikä aina vaan odoteta, että joku meitä suurempi tekee sen puolestamme.

Kaunis ajatus. Melkein yhtä kaunis kuin se korkeakiiltoinen fläppisysteemi, joka sijoitetaan keskeiselle kahvihuoneen kulmalle kuin mikäkin moderni huoneentaulu. Paikalle pyyhältää sen tuntumassa myös kouluttaja, joka kertoo, että tästä lähin tähän merkittäis sitten seuraavaa. Kappalemäärä: "hei", kappalemäärä: "ole hyvä", kappalemäärä: hymy, kappalemäärä: oikein vastattu kysymys, kappalemäärä: ei vastattu kysymys, kappalemäärä: kassan ympäristön järjestely, kappalemäärä: purettu kirjalaatikko. Olkaa siis ihmiset rehellisiä ja käsittäkää olevanne yhteisellä hyvällä hommissa. Jos syntiä tätä kaikkien kivaa vastaan kuitenkin ilmenee, niin tänne tyhjille riveille voi ripittäytyä raportoimalla tilanteet, joissa esimerkiksi tuli puhuittua asiakkaan kanssa kirjamyyntiasiattomia. Sillä hyve on pysyä kohteliaasti, mutta tiukasti, siinä nimenomaisessa asiassa, johon yksin meillä on aikaa ja ammattitaitoa.
Taulusta löytyy muutakin mukavaa. Kuten myymälävastaavan päivittämä henkilökohtainen työtehtäväohjelma, jotta jo vihdoin vältyttäisiin sekoittamasta fyysistä työtä henkisempään. Siksipä se, jonka vuoro on kiskoa kirjaa hyllyyn, jatkaa työtään kohteliaasti, mutta tiukasti, siitäkin sekaannuttavasta tilanteesta huolimatta, että asiantuntematon asiakas esittää kirjahuolensa nimenomaan kirjankiskojalle. Opettele puhumaan puuhatessasi ja ohjaa jatkossa asiakas työsi lomassa asiakaspalveluvuoroaan suorittavan sisaresi setvittäväksi. Kyllä kansalainen ymmärtää. Ymmärtäähän se senkin, missä -ja kuinka syvänä- kulkee sossun ja Kelan raja.

Fläppitaulua täytellessään sitä ihan alkaa tuntea tulevansa nähdyksi sinä tavallisen fiksuna, peruskohteliaana, ammattinsa puolesta avuliaana ja keskimääräisen kykeneväisenä suunnittelemaan tavoitteellista toimintaan, paitsi työnantajaa myös asiakasta tyydyttävällä tavalla. Mukavaa, että nykyisin tötehtävien lisäksi myös työmoraalin voi omakätisesti tilittää tulostaululle, saadakseen kenties kerran kuulla, että tämä hyvä, jota itsestäsi meille numeroina kerroit, riittääkin oikein mukavasti. Kiitos kovasti, olet korvaamaton!

Allekirjoitus on painettu.