Ilmiöön viitataan käsitteillä "arkikäsitykset", "naiivit käsitykset", "intuitiiviset käsitykset", "ennakkokäsitykset" tai yksinkertaisesti "virhekäsitykset".
(Hakkarainen, Lonka, Lipponen: Tutkiva oppiminen)
"Tarvitsetko sitä niin paljon?", kysyy mies, kun kerron ostaneeni hintavahkon (painoksen pienuus) kuolleen kielen sanakirjan.
Kuinka en tullutkaan tuolta kannalta ajatelleeksi. Palautan kirjan pikimmiten. Samalla rustaan kauppalistasta Fairyn yli, sillä sitähän laitetaan ihan vain inanen tiskiveteen. Ja e-pillerit, nekin lienee hyvä jättää noutamatta. Yksinäinen pikkiriikkinen pilleri päivässä. Ei se kyllä "niin paljon" ole.
Vielä siistijänä ollessani toistui useasti tietty tilanne tietyin sanoin. Lattia on pesty. Asiakas saapuu paikalle. Vilkuilee hermostuneena ja kertoo ylittävänsä kosteikon "ihan vain nopeasti". Ja kyseiset asiakkaat, he ovat - eivät ainoastaan insinöörejä - vaan diplomi-insinöörejä kera tekniikan tohtorein. Kuka vielä ihmettelee, miksi hallien ja markettien katot varisevat sisälläolijoidensa harteille.
Nyt otan ja tiskaan. Ihan vain vihaisesti. Pursotan veteen Daily-astianpesuainetta, jota tarvitaan muuten todella paljon, jotta tyydyttävä pesutulos saavutettaisiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Itse olen monesti miettinyt, mitä pitää tehdä tilanteessa, kun kiipeää ylös yliopiston päärakennuksen portaita ja yhtäkkiä vastassa onkin siivooja, joka moppaa portaita. Pitääkö luikkia anteeksipyydellen jo sen luututun kohdan yli? Käveleehän siitä kuitenkin kohta joku. Vaiko kiertää ehkä siivojan selän takaa, josta ei ole vielä mopattu? Itsekin jos jonkinlaista työtä tehneenä en toki halua viestittää moppauskohdasta kävelemällä, etten arvostaisi siivoojan työtä (olkoonkin, ettei se välttämättä ole hänelle edes tärkeää). Hmm.
Luikkimisen voi unohtaa, koska siitä koituva sotku on suunnilleen yhtä suuri kuin "ihan vaan" normaalin kävelyn aiheuttama. Tosin pyrkimys kävellä varpaisillaan saattaa tuottaa siivoojalle iloa muussa mielessä.
En muista koskaan joutuneeni tilanteeseen asiakkaan asemassa. Luultavasti kysyisin jotakin sen kaltaista kuin, voiko tästä mennä. Nopeaa, yksinkertaista ja huomaavaista.
Mä en oikeen tajua, että minkä takia siitä juuri mopatusta kohdasta ei saisi kävellä yli, käveleehän siitä kuitenkin joku jossainvaiheessa? Mitä haittaa siitä on?
Jos paikka on helposti kierrettävissä on tietysti fiksumpi ohittaa. Lattia ei nimittäin kovin kauaa kuivu ja kuivaan lattiaan ei kengänpohjien kuva tartu. Tämä ei ollut kuitenkaan pointtina, vaan se, että tapaamme toisinaan liittää kaksi toisisiinsa käytännössä kuulumatonta tekijää yhteen, kuten liikkumisen nopeuden ja astumisen aiheuttaman lian pinta-alan. Pitkällä matkalla nopeudella on tietysti merkitystä, mutta esteettisessä mielessä tuskin silloinkaan. Likaiset jäljet ovat yhtä rumia vaikka niitä olisi yksi vähemmän.
"Saako tästä mennä" on pitkälti retotinen kysymys, joka on sukua kaupan kassalle tai bussin kuskille esitetylle tervehdykselle. Ei vaikuta tapahtumiin, mutta on kohteliasta.
Lähetä kommentti