perjantai 10. lokakuuta 2008

Kiitos ja kunnia

Glorian koti (lahjatilaus) ilahduttaa sisustuksellisessakin mielessä glooriatonta kotiamme joka kunnian kuukausi. Harkitsen tilauksen jatkamista, sillä lehti antaa elämälleni kiistämätöntä lisäarvoa. Viimeistä edellisen numeron ollessa kätevästi käsillä, selaan lehden ansiokkaimman annin sen pyhästä vaikutuspiiristä osattomien lukijoiden kaikkinaiseksi hyödyksi. En lupaa lukea kuvatekstejä, leipätekstistä puhumattakaan. Joku raja.

Siis helmiä sioille:

"Sisustustyyny pukee kodin hetkessä uuteen asuun." (s.33)

Vaihdoin ainoaan nojatuoliimme tyynyn. Kaikki tuntuu olevan entisellään.

"Syyskuun heräteostokset, joita on vaikea vastustaa" (s.35-34)

Odotan seuraavilla sivuilla näkeväni laskevana sarjana heräteostoksia, joita on vaikeahko, kohtalaisen vaikea, kohtalaisen helppo, helpohko ja helppo vastustaa. Mutta ei.

"Parantumaton romantikko yhdistää sisustuksessa talonpoikaistyyliä ja rehevää rokokoota. Hänen boheemiin elämäänsä kuuluvat säkenöivät silkit ja kiiltokuvamaiset kukkakuosit." (s.52)

Sivistyssanakirja tarjoaa boheemin määritelmäksi "epäsovinnaista elämää viettävää henkilöä". Kuin Glorian kodin keskiverto lukija.

"Kaunotar asustaa modernin divaaninsa romanttiseksi tyynyillä." (s.53)

Lavastetussa kuvassa on tosiaan kaunis naismalli divaanilla. On tyynyjäkin. Siellä se asustaa.
"Asustaa" - verbi, "asusteen" johdannainen? Tapa puhutella lukijaa kolmannessa persoonassa? Helppo. Vastaus on 50-luku ja Kotiliesi.

"Nivan perheen hersyvä huvila saa tavallisen suomalaisen beigevalkoiseen juuttuneen sisustajan näkemään villejä päiväunia." (s.60)

Sympatiseeraan kovasti "beigevalkoiseen juuttuneiden" jännittävää sielunmaisemaa, vaikka omat "villit päiväuneni" tapaavatkin kosketella muita alueita kuin kukkakuoseilla sisustamista.

"Ritva Määttänen on impulsiivinen taiteilija, joka yllättää vaikka sanoilla." (s.89)

Mitä? Edes konteksti ei valaise sivulauseen mieltä. Olen impulsiivinen kirjoittaja. Yllätän vaikka kaurakekseillä.

"Ei riitä, että seinät ja lattia ovat betonia. Siitä valettiin myös kalusteita." (s.127)

Kun mikään ei riitä.

Ei kommentteja: