Historiansa jo opiskelleelle abikurssille esitetään kysymys. Sattuisiko kukaan muistamaan, minkä vation siirtomaa oli Kongo. Yksi viittaus. Vakavissaan. Oisko Rooman?
Tuon verran olen kokenut. Niin on kovin laihaa toistaiseksi. Korkeintaan yksi hymähdys. Itku naurua lähempänä.
Latinanopettaja kertoo saavansa sanalle "piscis" (kala) usein käännöksen "koira". Samaan tapaan eräs oppikirjan (käytössä jo toista vuosisataansa) lause, jossa merimiehet (nautae) uhraavat härkiä, kääntyy helposti nautojen rituaalisurmaksi. Kuivalla tavalla kivaa.
Ikuinen vängän väärän vastauksen suosikkini sijoittuu yläasteaikoihin. Maantiedossa opeteltiin nimeämään jääkauden jälkeensä jättämiä muodostumia. Suppa, eli "jääkauden sulamisvaiheen aikana harjualueille muodostunut enemmän tai vähemmän pyöreä painanne" oli niistä yksi. Muistisääntöä ei tarvinnut hakea.
Kokeen jälkeen tarkistimme kirjasta, josko osui oikeaan. Tyttöjoukosta yksi tuskaili nimittäneensä "jääkauden sulamisvaiheen aikana harjualueille muodostuneen enemmän tai vähemmän pyöreä painanteen" supan sijasta mulliksi. Kuvittelen mielessäni tarkastavan opettajan hämmentyneen hämmästyksen, jo seuraavassa hetkessä saapuvaan ymmärrykseen ja lopulta riemullisen elämyksen luovan nuoren mielen äärellä. Puolikas piste?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti