Käytävillä kuhisee. Sitä kuulee aina vain kaikenlaisempaa. Kollega kertoi ykkösnorssin rehtorin myönnelleen, että onhan se totta tietysti. Lukiolaiset meillä Ratakadulla ovat varsin valikoitunutta ainesta. Mutta että yläasteen puolellehan oppilaat tulevat tästä lähiympäristöstä (Eira, Ullanlinna) samalla tavalla kuin "oikeissa" kouluissakin. Että samankaltaista ainesta, samankaltaista.
Sanat loppuvat. Jää elämääkin suurempi vaimeasti vaikeroiva kysymysmerkki. Missä metronkulkemattomassa, näköalattomassa laatikossa oletkaan mies lymyillyt kaikki elämäsi vuodet? Ylittyivätkö kantakaupungin rajat vain tienvieriä vilkuilemattomilla vierailulla Nalle kartanoon, jossa kuulit kuinka Suomessa on lopulta jo nyt kaikkea kaikille liiankin kahmalokaupalla. Varsinkin mahdollisuuksia korkeaan koulutukseen, jos niikseen tulee.
Eipä sillä. Jos normaalikoulun päällysmies pystyy, pystymme me kuolevaisetkin. Eräässäkin kollegiaalisessa yhteydessä keskusteltiin siitä samasta vanhasta: Kovasti on tapana koulutustason kulkea perintönä. Herrasta polvi pysynee herrana, duunarista duunarina, pummista pummina. Vaan yksipä joukosta ei ymmärtänyt tilannetta ongelmaksi. Sen sijaan ymmärsi, että me muut emme arvostaneet käytännön ammatteja, me arvostuksestamme armottoman mustasukkaiset akateemiset.
Mutta. Kuka sanoikaan, että puolustaessaa yksilön oikeutta kehittyä kohti todellisen potentiaalinsa (joka voi viitata sekä totiseen työhön että käsitteiden käsittelyyn) kuvaa ja kaltaisuutta, tulee samalla väistämättä kuvanneeksi suorittavan työn tekijät autuaiksi hölmöiksi, jotka unelmoisivat meidän lahjoilla lastatumpien tajuntoja niin laajentavien mietteiden mystisistä maailmoista, mikäli vain yksinkertaisuudessaan ymmärtäisivät sen tehdä?
Suosikkini jääköön sulamaan suuhun. Suomea maahanmuuttajille opettava rouva kertoo paripohdintaa harjoittaessamme, kuinka niin selittämättömiltä tuntuvilla asioilla saattaa olla ihmeellisiä vaikutuksi pienen ihmisen myöhempään elämään. Oli lukenut tutkimuksesta, jonka mukaisesti ne meistä, joiden lapsuudenkodissa tuoksui toisinaan pulla, ajautuvat harvemmin rikoksen syrjäpoluille. Suunnitteli siinä sitten, että koulujemme käytäville sitä samaa voimallista tuoksua. Kertakaikkisesti. Minkä tähden palkkaammekaan joukolla lisää psykologeja oppilaitoksiimme estääksemme lapsiamme ampumasta toisiaan. Palkatkaamme pullanpaistajia.
(Ps. Selvisi siis sekin, miksi maahanmuuttajat yliedustavat rikostilastoissa. Ne edes pullaa saa aikaiseksi. Korkeintaan pizzapohjan, jonka tuoksu ei tunnetusti suinkaan varjele rikoksilta, vaan pikemmin aiheuttaa veronkierrollisia kiusauksia. Muistelepa, milloin viimeksi sait pizzastasi kuitin.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti