Kulta, vain yhtä sinulta kysyä mielin; suostuisitko juridisjärjestelemään kanssani?

En välitä vakuutuksista. Niin virallista. Laitan vain vähän rahaa epäviralliseen muovirasiaan joka kuukausi.
Josko jotakin kallista kysymättä tapahtuisi? Onhan se ollut mielessä. Perustelen parhaillaan pientä kansanliikettä vakuutuksettomien oikeuksien vahvistamiseksi ja aseman vakauttamiseksi.


Avopuolisot joutuvat edelleen käväisemään virallisesti todistamassa harrastaneensa keskinäisesti seksiä tunnetuilla seurauksilla. Näin lapselle saadaan isä.
Ja muutakin on joutumista susirakastajilla. Joutuvat oikeudessa todistamaan puolisoaan vastaan. Joutuvat maksamaan toisilta perimästään testamentatusta omaisuudesta suhteettoman suurta veroa. Joutuvat avoleskinä muuttamaan kodistaan, mikäli eivät sitä itse kokonaan omista tai luota perikunnan suopeuteen. Joutuvat antamaan kokonaan muille ihmisille päätösvallan tiedottoman puolison hoidosta. Avoisä saattaa myös joutua vääntämään vahvasti oikeuksistaan tavata lastaan toivotun tiheästi.

Huolettaa. Pitäisi jo todellakin luoda lainsäädäntöä, joka hellemmin huomioisi avopareja. Perustaa se epävirallinen virallisesti todettu parisuhde. Että ei naimisiin tarvitse mennä. Kunhan liitätte sopivasti osoituksia avioliiton instituution kaukaa kiertävän liittonne olemassaolosta kaavakkeeseen numero 147.

Mikäli mielii olla tekemättä viranomaiselle selkoa seksielämästään. Mikäli mielii olla todistamatta läheisensä etuja vastaan. Mikäli mielii maksaa vähemmän veroa. Mikäli mielii asua kodissaan. Mikäli mielii saada sanoa jotakin siihen, otetaanko letkut irti vai vieläkö seuraillaan. Mikäli mielii käydä huoltajuusneuvottelut tasavertaisempina. Niin, on olemassa jo valmiiksi hyvä vaihtoehto. Myönnettäköön, sekin edellyttää pistäytymistä viranomaisen luona. Mutta samaan hintaan saa tehdä vaikka kuinka monta, ja vaikka kuinka monen eri isän, lasta virallisesti isällisiksi.

Avioliitto ei ole kristinusko. Ei korea kirkko. Ei Isä, poika ja Pyhä Henki. Ei sen siunatumpi tila. Ei urkumusiikki. Ei olkaimeton mekko ja penkinpäätykoriste. Ei seuraleikki. Ei seisova pöytä. Ei tilaisuus laulaa puolisolle mikrofoniin.
Avioliitto ei ole lopullisuuskaan. Ei ikuisuudenpyöreä sormus. Ei kaiken sen kestävä. Ei hopeavuosipäiväonnittelu sanomalehdessä. Ei lapsenlapsi. Ei vaihtuva nimi. Ei leiri, jossa opetellaan minäviestimistä. Ei Viivi ja Wagner- magneetti jääkaapin ovessa.

Sen syvin salaisuus on tämä: Avioliitto on yhteiskunnan lainsäädännöllä sääntelemä parisuhteen muoto. Niin mystistä, jumalallista, ja etenkin romanttista.