"Mitä jos antaisit jouluna ihan jotain muuta?", kysyy mainospalkki. Ja jälleen voi ostaa sitä ihan samaa: vettä, puita ja lehmiä.
"Jotain ihan muuta" on saanut kokolailla uuden merkityksen. Julkisissa liikennevälineissä ja tiloissa kulkevasta kun tuntuu, että kenties sittenkin "toisenlaisinta" olisi ostaa lähimmäisille tolkun rehellistä tavaraa, oikeen messevän tuntuvaa muoviroinaa. Että voisi hän kuusen alla porsaana silitellä ihanaa, ihanaa esinettä. Omaa tavarataivastaan käsinkosketeltavan todeksi elää. Sitä omistamisen onnea, joka ei auta yhdenkään nälkämaan nääntyjän elämää senttimetrilläkään edespäin, vaan vaikka jos vähän takapakkiakin saisi aikaan, niin aina parempi.
Ja jos joku alhainen altruisti ikinä uskaltaa puolestani tehdä ensimmäistäkään tulonsiirtoa, niin kurkkuun käyn käsinkosketeltavin käsin kiinni, ja kerron ostavani sillä edestäni lahjoitettua vastaavalla summalla, ja vähän enemmälläkin, itselleni tuikitarpeettomat lenkkitossut, joissa on sellaiset silminnähtävät sertifikaatit, että taatusti tiedän niiden tuotetun lasten ja vammaisten ja varmaan vanhustenkin tuskasen tuhattuntisella teollisuustyöllä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti