Hurjaa ja hullunkurista - eli laulettavaksi tarkoitettu tilaustyö

Elämä on meille karkkipussin suu,
kirjopyykin tuoksua ja saarnimetsän puu.
Sinä olet siinä ja kukapas muu,
kainalosi kuopassa hikeenkin ihastuu.
Siksipä meille tapahtua voi
alennuspullaa ja ruokopilli soi.
Paikka kun sisässäsi minulle on,
paikka johon suljet silloin kun oon mahdoton.

Tiesin nähdessäni sinut kello kahdeksan,
on riisi kypsynyt.
Nauroit saadessasi ainokaisen haarukan,
et koskaan lähtenyt.

Katsoo hän silmiin kun nauraa ja itkee,
rohkea rakkaani on

Elämä on meille liian ihanaa,
vaarallista, jännittävää joskus satuttaa.
Sinä siinä vielä ja kukapas muu,
partakarvoissasi kaikki pelko unohtuu.
Siksi voi meille tapahtua taas
haaksirikko-Robinson ja kaikki ahdistaa,
sinut kun tahdon kuuhun ampua,
raketilla hakea ja soittaa rumpua.

On haarukoita kaks.

Tiesin silmistäsi silloin kello kuinkavaan,
on mennyt viimeinen,
bussi ja siihen et ennätä koskaan,
kiitäköön kauaksi pois

Elämä on meille räntää ja maa,
ilmaisnäyte kuoressa kun posti kolahtaa.
Sinä olet siinä, huippua on näin,
pakkomielteisesti oomme toisiamme päin.
Siksipä meille tapahtua saa
vauvoja viisi ja runoiltamaa.
Uurre jos kädessäsi minulle on,
elämäni vaarallinen mutta peloton.


Lähtökohtamielikuviksi tarjottiin rakastumista, Paulan ja Miran molempia puolia ja kahta Palnan tyttäret-ajatusta, joista toinen oli jo aiemmin kohkattu Devin toteamus elämästä, joka on "ihanaa", "vaarallista" ja "ei sanaakaan". Myös käskettiin pitää mielessä Magi Viljasen (äiti) kuvaus siitä, kuinka hän ei ensinkään pelännyt passiiviseksi määritellyn tyttärensä surua, koska tiesi voittavansa sen.