Si vis pacem, para bellum.

Jos haluat rauhaa, osta parabellumi.

Opiskellut kaikkiaan kuutta vierasta kieltä. Ei tosin mairittelevalla menestyksellä. Jos muisti on mallia "tarina", eikä "nimet ja vuosiluvut", käy sanaston kartuttaminen ja mieleenpalauttaminen työstä. Ja työtä sitä karttelee ihan mielikseen.

Mutta, kielten opiskelu se on mielenkiintoista, vaikka ei mitään oppisikaan. Jokaiseen kieleen liittyy huvittavia yksityikohtaisuuksia ja lisäksi avartava ja omaperäinen ajattelutapa. Kielihän on ajattelun väline. Mitä enemmän erilaisia kieliä, sitä enemmän erilaisia ajatuksia. Sen parempi.

Mutta, mitä mitä mitä. Jo keväällä uutisoitiin, että valinnaiskielten tilanne on kunnissamme heikko. Yhä harvempi suurehkokaan kaupunki tarjoaa pitkän englannin vaihtoehdoksi edes sitä saksaa - venäjästä, espanjasta, ranskasta tai italiasta puhumattakaan. Isoimmat kaupungit karsivat kielivalikoimaa eksoottisimmasta päästä. Mikään laki ei ole estämässä mitään. Tympeää ja ennen kaikkea, lyhytnäköistä. Kaikki maailman ihmiset eivät toistaiseksi puhu englantia, etenkään äidinkielenään. Yksi yhteinen kieli ei myöskään liene kovin tarkoituksenmukainen tavoite edellä mainitusta syystä. Yksi kieli, yksi mieli. Yksi mieli, yksi ajatus. Yksi ajatus, yksi ratkaisu. Yksi ratkaisu, yksi mahdollisuus onnistua.

Eikä tässä vielä tokikaan kaikki. Takaovesta valui tietoa helsinkiläislukiosta, jossa vielä kymmenen vuotta sitten tarjottiin eräässäkin oppiaineessa kahtatoista soveltavaa kurssia. (Soveltavat kurssit voivat olla esimerkiksi tiettyyn teemaan peruskursseja syemmin keskittyviä opintokokonaisuuksia tai oppiaineitten välisiä rajoja rikkovia integraatiokursseja.) Kaksitoista supistui supistumistaan, kunnes nyt jäljellä on kokonainen puolikas, abikurssinen.

Samaan aikaan puhutaan yleisesti siitä, että oppilaan valinnanvapauden (vapaus valita vähän kaikessa sivistymisen sijasta paljon muutamassa-sivistys) tulisi lisääntyä. Eli, tarjonta supistukoon, valinnanvapaus kasvakoon! Onko olemassa ristiriita? Ei, sillä unohdin, että turhien kielten turhat tunnit sekä oppilaiden ja opettajien hyvin motivoivina kokemat soveltavat kurssit ovat pelkkää pointitotnta puuhastelua, joka ansaitseekin tulla poispyyhityksi maailman kilpailukykyisimmän kansan lähimuistista. Niillä turhuuden oppitunneilla ei nosteta bruttokansantuotetta ennennäkemättömään nousuun. Ja sehän on, jos ei elämän, niin ainakin valtaosan elämästä, tarkoitus.

Suomen nuoret, tehkää palvelus kansakunnallenne. Opiskelkaa huolella välttämättömät englantinne (kansainvälisyys), matematiikkanne (uusi nokia) ja äidinkielenne (tiedotus ja markkinointi), jonka jälkeen voitte kätevästi välttää turhan yleissivistyksen ja erikoistua erikoistumiseen asiallisilla, valtakunnallisilla, opetussuunnitelman tarkoin säätelemillä kursseilla. Ja tätähän te yksilöiden lapset nimenomaan halusitte, vapautta valita ja yksilöllisiä opintopolkuja.


En osta parabellumia, mutta sotaan valmistaudun. Sotaan hyödyttömyyden puolesta.