Hoh-hoijjaa mikä elämä

"Sukella suomalaisen naisen arkeen
Onko arkipäivä perheen pyörittämistä, kiireisiä tilanteita, kokouksia, lounaita ja kiirettä? Voiko se olla myös aikaa harrastuksille, ystäville, rauhallinen hetki kahvikupin ääressä, hemmottelua ja juhlia? YLE TV1:n uusi sarja Oh-hoh mikä päivä! antaa kevään aikana kysymyksiin 15 erilaista vastausta."

Ei, ei, ei, joo, mutta ei mitään liikelounaita, ei.

Suomalainen nainen vastaan kotitöistä ja lasten perään kuikuilusta. Koska suomalainen nainen on lisäksi myös ihan oikeissa töissä johdon assistenttina (entinen sihteerikkö), on koko ajan kamala kiire. Ja mainittiinko jo, että elämä on kaikin puolin kiireistä.
Suomalaisella naisella pitää olla myös omaa aikaa. Jooga, sisustuslehdet, lukupiiri, ikebana-kurssi ja kauppailu. Kahvi pentikkupista ja pieni sininen konvehti. Valkoinen muhkea nojatuoli ja viisaita kaunokirjoja pienellä apupöydällä siinä ihan vieressä. Lukulampun keltainen valo. Arjen pieni ilo. Toisinaan ihon puhdistus ja manikyyri. Hieronta. Teatteria tyttöjen kesken ja Samuli Edelmann kirkossa. Syksyisin punaisia rapuja. Pittoreskit kattaukset suoraan sivulta 78. Harkitun huolettamasti solmittu nauha lautasliinojen ympärillä. Kukka-asetelmat omaa käsialaa. Menu pienissä nipsupidikkeissä, pienille lappusille pienellä printattuna. Alku, pää, jälki ja juomat. Kotelomekko ja tulipunainen huivi. Uudet alekengät kultaisella kanta-asiakaskortilla.


Itse oh-hoh-ohjelmassa seurataan ensinnä kiireinen naispäivä, jonka seurannan päätteeksi päivän pää, seesteinen julkkisrouva, istahtaa korean salin (naisasialiitto Unionin tiloja!?) sohvalle myöntelemään, että onhan se välillä vaikeaa yhdistää sitä ja tätä. Tunnelmallisen köökin puolella rouvan vaiheista kiinostuneet tavisnaiset kommentoivat aavistuksen vaikeasti - ja epäilemättä käskystä - pitkän päivän kulkua ja korean salin keskustelun alkua. Eikä aikaakaan, kun jo päästään ihan koko joukolla puhelemaan säädyllisen syvällisiä. Kilistellään kuohuvalla. Lasin reunaan jää punainen jälki. Myhäillään joka suuntaan. Ollaan kuin vanhoja siskoja, vaikka, uskomatonta kyllä, juuri vasta tavattiin. Vielä kehutaan ja halataan. On lämpöä. Ollaan opittu ja voimaannuttu.

Jo alkaa epäilyttää, onko sitä nainen ollenkaan. Tai suomalainen.



Autuaaksi lopuksi vielä viisaus, jonka eräskin putiikinpitäjä tunnustaa unohtaneensa valikoiduille asiakkaillensa oh-hoh-päivänsä tiimellyksessä täysin mainita: Kun näyttää hyvältä, niin tuntuu hyvältä. Ja kun tuntuu hyvältä, niin näyttää hyvältä.

Älä siis nainen unohda, että hyvältä, hyvältä, hyvältä ja hyvältä, niin hyvä tulee.