Maailman terveimmät lapset

Ajankohtaiset asiaohjelmat yltävät poikkeuksetta huvittamaan enemmän kuin varta vasten- hauskakuudet. Säännöllisin väliajoin televisiolupansa maksaneiden varoilla paneudutaan Neuvostoliiton(!) ja DDR(!):n aikaisiin vakoilu(!)vyyhteihin. Peitetyt silmät, muunneltu ääni, mustatut tekstipätkät, kasvoton haastateltava, hiostava taustamusiikki, arkiston käytävät, huolestunut otsan uurre, vakavuuden läsnäolo.

Toki epäillään myös nykyisyyttä. Tampereen tuntuva panos tutkivaan journalismiin, Ajankohtainen kakkonen, otti kesällä asiakseen antaa helsinkiläishuvipuistolle taatan kädestä. Peloton perheenisä oli pysäytetty kameraetäisyydelle suomimaan kohtuuttomia hintoja. Että ei varmaan kaikilla perheillä ole varaa.

Kestämätön toki onkin ajatus pikkuisista, jotka K-junasta Linnanmäkeä kohti katsellessaan saavat kuulla yksinhuoltajaäidiltään, että ei lapset, ei tänä kesänä. Ehkä ensi vuonna, jos säätiö suo.

Sitä on epäillyt eläneensä vähintäänkin kelvon lapsuuden, enkä siltikään muista, että jokakesäinen puistohuvi olisi ollut mikään automaatio. Miksi oikeuttani konekyydin onneen ei siloin puolustettu? Kahdeksankymmentäluku ja kaikilla meni kovaa. Ymmärrän kyllä. On korkea aika ottaa vahinko takaisin.

Linnanmäki ei ole ainoastaan kallis. Se on myös epäterveellinen. Keski-ikäinen ruokatieteilijärouva kuvataan katselemassa puistossa ympärilleen. Hänestä on "tosi surullista", että riemun ravinnoksi tarjolla ei ole sesonkiherkkuja (herneitä ja mansikoita), vaan ainoastaan rasvaa ja sokeria. Kojupeleissä voittona on kiloittain perunalastuja ja suklaata. Tuotemerkit ovat selkeästi esillä. Mainontaa. Ääni sortuu vähemmästäkin.

Huvipuistossa käydään tyypillisesti kerran vuodessa. Kerran vuodessa rasvaa, sokeria ja mainoksia. Kerran vuodessa.