Lapsia ei tehdä, niitä saadaan

Jos koskaan kukaan erehtyy missään mainitsemaan samassa lauseessa sanat "lapsi" ja "tehdä", saa pian kuulla, että...

Niin, mitä sitä oikeastaan saa hokemassa kuulla? Että lapsi on elämän tai Jumalan lahja, armosta annettu, ei ihmisen - vaan ihmistä monin verroin suuremman - suoma.

Asialla on kyllä tuokin puoli, mutta niin on tämäkin: Kun ehkäisy jätetään pois (joka on ihan hyvinkin aktiivista tekemättä jättämistä), on mitä todennäköisintä, että seuraavan vuoden kuluessa, kun tehdään tunnetuja tekoja, siittiö kohtaa munasolun sen hedelmöittäen. Ja siitähän seuraa sitten monenlaista. Kuten kiinnittymistä ja jakautumista ja sen sellaista. Miten mystistä. Lapsi vain saatiin, ja mitään ei tehty.

Toisinaan kohtaamiset, kiinnittymiset ja jakautumiset jäävät tyystin välistä. Silloin kalenteriin merkitään otollisia päiviä, mittaillaan pissan lämpötiloja ja käväistään lääkäriltä saamassa pillereitä, ei e- vaan joo-pillereitä. Seuraavaksi tutkitaan ja analysoidaan ja kuullaan uutisia ja vaihdetaan pillerit entistä ehompiin ja todetaan, että parempi oikeastaan sittenkin hoitaa se hedelmöitys etukäteen. Ensimmäisellä kerralla epäonnistutaan kokonaan, seuraavalla puoliksi, mutta lopulta kuitenkin avataan kupera vatsa ja kahmaistaan ennenaikainen lapsi keskoskaappiin. Siinä kekaraa kumihanskalla silitellessä saattaa olla olo, että lasta ei oikein millään saatu, se todellakin tehtiin.