keskiviikko 28. tammikuuta 2009

Valtion viralliset kasvatusohjeet

Jaakko Heinimäki, teologi ja vapaa toimittaja Jumalan armosta, päättää tämänpäiväisen kolumninsa Metrossa täsmälleen näin:

Miksi vanhemmat puhuvat lapselleen? Eikö jokaisen pitäisi saada itse valita, mitä kieltä haluaa puhua? Eikö olisi kunnioittavampaa lasta kohtaan olla opettamatta hänelle äidin tai isän kieltä?
Miksi vanhemmat esittelevät lapselleen omia ystäviään? Eikö jokaisen pitäisi saada itse valita, kenen kanssa seurustelee? Miksi vanhemmat vetävät pienet lapsensa omaan elämänmuotoonsa? Mikä oikeus aikuisella on osoittaa lapselle, mikä hänen mielestään on arvokasta ja oikein? Eikö lapsen pitäisi saada päättää sellaisesta itse?
Ongelma on siinä, että milläs päätät, jos olet pussissa kasvatettu?

Heinimäen teksti viittaa isoon itkuun ja helvetilliseen hammastenkiristelyyn, jonka lapsille suunnattu nettikirkko on ennättänyt muutamassa viikossa herättää. Eräät meistä kun ovat syvästi suruissaan meneillään olevasta pienten ja viattomien viettelyksestä. Pelastakaamme toki lapset Jeesukselta!

Vakinaisesti vaikeroivilta vapaa-ajattelijoilta usein kuitenkin unohtuu kaikessa tohkauksessaan se tärkein: Minne lapset Hyvältä paimeneltaan pitäisi pelastaa ja etenkin, millä perusteella juuri sinne? Kun pussikin on paikka, eikä ollenkaan tyhjiö. Ja vaikka se olisi tyhjiökin, niin missäpä on se jumalattomien Jumala, joka kykenee jakamaan asiassa erehtymätöntä oikeutta, määräten kaikki valtiomme viralliset lapset juuri siihen "neutraaliin" ja "kriittistä ajattelua" kovasti kehittävään tyhjiöpussiin kasvamaan, ja suunnilleen vain siksi, että se nyt sattuu olemaan jotenkin paras vaihtoehto, koska minä vähän niin kuin sanon niin ja mun kaveritkin on muuten ihan samaa mieltä.

Mikä despootti! Nyt lähtee ihan syystä hullunkurisen Hitler-Stalin-perheen kortit pöytään.

Ei kommentteja: