Kun on välillä kahden- ja kolmenkymmenen, ja kun on maha, vieläpä muuhun muotoon nähden melkoinen.
Luullaan liukkaasti kantavaksi.
Ensimmäisen aviovuoden jälkeen mieheni saa viestin, jossa kysytään kiertämättä, kuinka on. Luen sen ennen lukijaksi aiottua. Tätä vaihtoehtoa lähettäjä tuskin tuli laskeneeksi lukuun. Kihelmöi vastata itse, mutta tyydyn tylsästi jättämään henkisille jälkipolville tietoisuuteni tiedustelusta. "Ei, se on muuten vaan läski.", vastaa mies.
Teettäisinkö t-paidan. "En ole Tneenä." Suvun sukkelien johtopäättelijöiden suojelemiseksi turhalta ajattelulta, vellovilta visioilta olemassaolosta osattomasta. Yksi paita ei tosin tuone ratkaisua. Ehkä rakennan kokonaisen tuoteperheen raskaudettomiin tarpeisiin. "Pidän teidät kyllä ajan tasalla"- kelloja, "Kannan vain kamojani"- laukkuja ja "Saletisti vain suuriin päin"-kaupunkimaastureita.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti