Miksi Saara nauraa?

Toisinaan sitä tulee siunatuksi mahdollisuudella ottaa osaa sukujuhliin. Näin on eritoten, mikäli on syntynyt tai nainut yhteiskuntaluokkaan, jossa juhliminen muussakin kuin viinalaulujanaiset-merkityksessä on tavanomaista.

Kaksi havaintoa:

1. Sosiaalinen synagooga.
Naiset keskustelevat enimmäkseen naisten kanssa. Työ, koti, lapset, mies, harrastukset, vaatteet, hiukset, ehosteet ja ruokavalio. Yhtä naistenlehden inkarnaatiota. Sama sisältö, sama syvyys. Miehet keskustelevat lähinnä miesten kanssa. Kohut, uutiset ja vääränlaiset julkkikset. Yhtä Iltasanomain inkarnaatiota. Sekä sisältö että syvyys. Onko kukaan kummassakaan kuppikunnassa kotonaan? Kunpa joku kertoisi ettei keisarilla ole vaatteita. Kipaisisi kaljan kylmästä kaapista, istuisi keskelle tuijottavia katseita ja kysyisi, keitä te olette ihmiset?

2. Miehet muun muassa menneen määrittäjinä.
Toisinaan kummatkin sukuppipuolikunnat keskittyvät yhteen keskusteluun. Tähän keskusteluun ottavat sanallisesti osaa lähinnä miehet. On tullut kaskun ja kaikkinaisen leikin laskun aika. Suvun patriarkat, matriarkat ja muut kuolemattomat sattumukset ja sanonnat. Kaikki kuultu kymmenesti. Kulloisenkin kertojan käsillä tutut kaaret. Naiset nauravat. Katsovat toisiaan ja nauravat. Kunpa joku kertoisi, ettei keisarilla ole vaatteita. Kipaisisi kaljan kylmästä kaapista, istuisi keskelle tuijottavia katseita ja kertoisi, ettei enää niinkään naurata. Katsoisi kohti naisten naurukuoroa kysyen niiden tarinoiden perään, jotka kimaltavat silmäkulmassa.


Miehet kysyivät Abrahamilta: "Missä on vaimosi Saara?" Hän vastasi: "Tuolla teltassa." Silloin yksi heistä sanoi: "Ensi vuonna minä palaan sinun luoksesi tähän samaan aikaan, ja silloin on vaimollasi Saaralla poika." Mutta Saara oli hänen takanaan teltan ovella kuuntelemassa. Abraham ja Saara olivat jo vanhoja ja ikääntyneitä, eikä Saara voinut enää saada lasta. Siksi Saara naurahti itsekseen ja ajatteli: "Voisiko näin kuihtuneessa naisessa vielä herätä halu? Miehenikin on jo käynyt vanhaksi." Silloin Herra kysyi Abrahamilta: "Miksi Saara nauroi? Miksi hän ajatteli: 'Voisinko minä todella vielä synnyttää, vaikka olen näin vanha?' Onko Herralle mikään mahdotonta? Ensi vuonna minä palaan luoksesi tähän samaan aikaan, ja silloin Saaralla on poika." Saara väitti: "En minä nauranut", sillä hän oli peloissaan. Mutta Herra sanoi: "Saara, kyllä sinä nauroit."

Naisen nauru peittää paljot pettymykset.