Raitiovaunu on tukalasti täynnä. Niskaan hengittää jokusen juhlajuoman jo juonut. Hesarilla korjaillaan kiskoja. Pysähdys. Odotetaan. "Tekis mieli sanoo, että aja päältä, mutta kun ne on työväenluokkaa, ne on työväenluokkaa", kuuluu takaa.
Appi ei ole pappi, mutta kertoo toisinaan miehestä, joka on. Hän joutui kerran, sairasta isäänsä tavatessaan täysin tavanomaiseen tilanteeseen, tunnistamatta sitä kuitenkaan sellaiseksi: Kukaan ei ehtinyt täyttä vaippaa vaihtamaan. Siitä sitten hoitajalle sanan miekalla sivaltamaan, että mietipä itsesi samaan tilaan. Ja vaippa vaihtui. Tuskin siksi, että hoitaja ryhtyi pohtimaan asiaa, jota epäilemättä oli jo aiemmin toisinaan noussut mielen päälle. Hoitaja tiesi sen, minkä pappikin: hankalista henkilöistä vain nyt ei yleensä pääse eroon hankaluudella. Eräästäkin puhutaan, että aina vain eläisi, vaikka kovasti kalmaksi ristiä yritettiin.
Alussa oli siis hyvä pappi ja paha hoitaja, mutta asetelma oli ikävän autio ja tyhjä.
Niin sanoin, "tehkäämme toinen tulkinta". Puiden kanssa on syytä olla tarkkana. Tämän pappikin muistanee. Ja ajatella, ettei siltikään sielunpäimenelle ollut keski-ikäisen elämänsä aikana astunut ajatukseen aavistusta, että lähin puu saattaisi ollakin se väärä. Haukkuja ei aina ansaitse se, joka tarjoaa mehukkaimman marinahedelmä. Hoitotyö on annosteltua, aikataulutettua. Jokainen saa kyllä helpotuksensa valuvista vaipoistaan, mutta, vasta vuorollaan. Papinkaan pappa ei ole poikkeus säännöstä. Syynä eivät ole julmat hoitajayksilöt, vaan repivät hoitotyön reunaehdot.
Paha pappi voinee miettiä teemaa tarkoin esimerkiksi ensi syksynä kunnallisvaaleissa äänestäessään. Sitä ennen sopisi noudattaa samansuuntaista neuvoa kuin se, jonka hyvä hoitaja häneltä haltuunsa sai. Että mietipä itsesi tilaan, jossa teet työtä resursseilla, jotka eivät mahdollista inhimillisyyttä, oikeutta olla sananmukaisesti hyvä työssään. Tästä näkökulmasta nähtynä pappikin on tehnyt joskus oikean valinnan. Ammatinvalinnan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti