"Ei totisesti ole tyylikästä tepsutella karvareunaisissa crocseissa,
vetää yllensä kivipestyjä paljettifarkkuja
tai sipaista silmiin sähkönsinistä ripsiväriä."
vetää yllensä kivipestyjä paljettifarkkuja
tai sipaista silmiin sähkönsinistä ripsiväriä."
(S.H)
Päivän niin kuultu: "Tuulipukukansa" En muista nähneeni neljän vuoden aikaisen kaupunkini pääkaduilla tuulipukua kuin omalla kaula-nilkka-välilläni. Pitäisikö Jurvalaisen maitotilan emännän polkaista kyläsiwalle kynähameessa? Kenet se tyydyttäisi?
Ken lienee säästynyt kahvipöytäin kestotuosikilta: "Suomalainen nainen ei osaa pukeutua. Keskieuroopassa on niin toisin. Eikä edes tarvitse mennä kuin rajan taakse... ei väliä kumman." Henkilökohtaisesti olen jo vuosia osannut ostaa ja yhdistää. MOT. Saanko jo lopettaa pukeutumisen? Kenties en, sillä en ole oppinut sitä tytön taidoista tarpeellisinta, kävelyä korkeilla kengillä.
Siispä, kenet onnellistaa sysisuomen asukkaiden vuosikertahankintoihin, sijoituslaukkuihin (ei -salkkuihin) ja laaduttomaan aikaan, eiku ajattomaan laatuun, sivistäminen? Kuka haluaa mielensä rauha mielessään kieltää oikeuteni keskittyä kukkeamman kehonkuoren kehittämisen sijasta asioihin, jotka kenties kiinnostavat tai ilostavat sittenkin enemmän?
Päivän niin kuultu: "Tuulipukukansa" En muista nähneeni neljän vuoden aikaisen kaupunkini pääkaduilla tuulipukua kuin omalla kaula-nilkka-välilläni. Pitäisikö Jurvalaisen maitotilan emännän polkaista kyläsiwalle kynähameessa? Kenet se tyydyttäisi?
Ken lienee säästynyt kahvipöytäin kestotuosikilta: "Suomalainen nainen ei osaa pukeutua. Keskieuroopassa on niin toisin. Eikä edes tarvitse mennä kuin rajan taakse... ei väliä kumman." Henkilökohtaisesti olen jo vuosia osannut ostaa ja yhdistää. MOT. Saanko jo lopettaa pukeutumisen? Kenties en, sillä en ole oppinut sitä tytön taidoista tarpeellisinta, kävelyä korkeilla kengillä.
Siispä, kenet onnellistaa sysisuomen asukkaiden vuosikertahankintoihin, sijoituslaukkuihin (ei -salkkuihin) ja laaduttomaan aikaan, eiku ajattomaan laatuun, sivistäminen? Kuka haluaa mielensä rauha mielessään kieltää oikeuteni keskittyä kukkeamman kehonkuoren kehittämisen sijasta asioihin, jotka kenties kiinnostavat tai ilostavat sittenkin enemmän?
Saimi, entinen huippu ja malli. Saimi ei ole eilisen eikä teeren tyttöjä joka-joka-maasta, mitä pukeutumiseen tulee. Hänellä on ihan oman tyylin lisäksi myös ihan oma Tyylipoliisi-palsta (vai oliko se -tuomari) iltapäivälehden naissivuilla. Siinä sitten näytetään pikkunäpsäkästi vaatekaapin paikkaa ja sisältöä opiksi etupäässä maannaisille.
Kyseessä on sama Saimi, jonka on kerrottu keuhkonneen muun muassa turkiksien puolesta ja Jokapoikaa vastaan. Mietinpä, millä argumenteilla turkisasiaa on lähestytty. Epäilisin esteettisiä, sillä ajatus piikkikorkoisesta turkistuottajain oikeuksia ammattiinsa seurapiiripalstalla puolustavasta nuorehkosta naisesta ei tule ensinnä mieleen. Henkilön, joka on valmis julkisesti kertomaan, että turkis näyttää kivalta ja paita ei, täytyy olla joko käsittämättömän rohkea tai käsittämättömän edistymiskyvytön pohdinnoissaan siitä, onko julkisuudessa esiintymiseen muitakin syitä kuin julkisuudessa esiintyminen.
Rohkeusolettamus ei voine täysin pitää paikkaansa, sillä Saimi ei sittenkään taida olla niin pystypäinen pukuporvarillisten perusteluidensa puolustaja. Muistaakseni hän oli valmis, jos ei pyörtämään, niin aikankin pahoittelemaan julkisia jokapoikasanomisiaan Kirstin pahoittettua mielensä. Se tosin lienee vaatinut rohkeutta enemmän kuin kaikki kivikoviksi kirjoitetut mielipiteet yhteensä. Ikävä kyllä, vahinko oli jo tapahtunut. Suomemme joka marimekon hintoihin yltävältä pojalta vietiin se pettämätön perustyylikäs, pitkiltä katseilta pelastava paita. Onko nyt mieles hyvä, Saimi?
Mihin tyylisopimattomuuksia suomiva pukupoliisi lopulta tyytyy? Milloin saapuu se päivä, kun Saimi sulkee sensuellin suunsa? Silloinko, kun joka poika, tyttö, mies ja nainen pukeutuu Hoyer-hyväksyttyyn mallistoon ihan vain estääkseen puhisevaa punapäätä persettään riekaleiksi repimästä? Kenen Kirstiä keskeisemmän täytyy loukkaanuta, jotta pukupoliisin usein sekä kirjallisia että poikkeuksetta sisällöllisiä arvoja vailla olevat vuolatukset saadaan pois suomalaisista naissilmistä. Omien silmieni osalta ratkaisuksi riittää yksityinen kimpaantuminen. Enpä todella edelleenkään aio ostaa iltapäivälehteä. Ja vaikka ostaisinki, en elinpäivänä eksyisi niille naama, vaatteet ja syvälliset suruista selvinneet sisaremme-sivuille. Ja jos eksyisinkin, tuottaisi se vain sanomatonta nautintoa voidessani iloita siitä suuresta joukosta tuntemiani suomalaisia naisia, joiden elämää ei rajoita tuulipukutölväisy, kahvipöytäkälinä tai Saimin surutta sivaltava sana.
Kyseessä on sama Saimi, jonka on kerrottu keuhkonneen muun muassa turkiksien puolesta ja Jokapoikaa vastaan. Mietinpä, millä argumenteilla turkisasiaa on lähestytty. Epäilisin esteettisiä, sillä ajatus piikkikorkoisesta turkistuottajain oikeuksia ammattiinsa seurapiiripalstalla puolustavasta nuorehkosta naisesta ei tule ensinnä mieleen. Henkilön, joka on valmis julkisesti kertomaan, että turkis näyttää kivalta ja paita ei, täytyy olla joko käsittämättömän rohkea tai käsittämättömän edistymiskyvytön pohdinnoissaan siitä, onko julkisuudessa esiintymiseen muitakin syitä kuin julkisuudessa esiintyminen.
Rohkeusolettamus ei voine täysin pitää paikkaansa, sillä Saimi ei sittenkään taida olla niin pystypäinen pukuporvarillisten perusteluidensa puolustaja. Muistaakseni hän oli valmis, jos ei pyörtämään, niin aikankin pahoittelemaan julkisia jokapoikasanomisiaan Kirstin pahoittettua mielensä. Se tosin lienee vaatinut rohkeutta enemmän kuin kaikki kivikoviksi kirjoitetut mielipiteet yhteensä. Ikävä kyllä, vahinko oli jo tapahtunut. Suomemme joka marimekon hintoihin yltävältä pojalta vietiin se pettämätön perustyylikäs, pitkiltä katseilta pelastava paita. Onko nyt mieles hyvä, Saimi?
Mihin tyylisopimattomuuksia suomiva pukupoliisi lopulta tyytyy? Milloin saapuu se päivä, kun Saimi sulkee sensuellin suunsa? Silloinko, kun joka poika, tyttö, mies ja nainen pukeutuu Hoyer-hyväksyttyyn mallistoon ihan vain estääkseen puhisevaa punapäätä persettään riekaleiksi repimästä? Kenen Kirstiä keskeisemmän täytyy loukkaanuta, jotta pukupoliisin usein sekä kirjallisia että poikkeuksetta sisällöllisiä arvoja vailla olevat vuolatukset saadaan pois suomalaisista naissilmistä. Omien silmieni osalta ratkaisuksi riittää yksityinen kimpaantuminen. Enpä todella edelleenkään aio ostaa iltapäivälehteä. Ja vaikka ostaisinki, en elinpäivänä eksyisi niille naama, vaatteet ja syvälliset suruista selvinneet sisaremme-sivuille. Ja jos eksyisinkin, tuottaisi se vain sanomatonta nautintoa voidessani iloita siitä suuresta joukosta tuntemiani suomalaisia naisia, joiden elämää ei rajoita tuulipukutölväisy, kahvipöytäkälinä tai Saimin surutta sivaltava sana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti