Asutamme nykyisin kahta osoitetta. Ja silti on suhde. Se on viikot vierailla mailla. Vai olenko se sittenkin minä? Puhelimessa sanotaan asioita, joista puhuttiin viimeksi yli viisi vuotta sitten. Aikana armeija.
Yksiön ovettomassa tilassa se salpasi toisinaan hengen, mutta sen saman yksiön yksinäisyydessä hyperventiloin pelkästä taustahöperöinnin puutteesta.
Ratkaisu lienee kaksisataa kilometriä pohjoisessa ja kahdessa huoneessa. Ei tarvitsisi sen enää soittaa kitaraa vessassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti